" Positiivisuudella ja huumorilla eteenpäin"

Hei, olen Marjo

Päätyökseni toimin sosiaalialan yrittäjänä tarjoten valmennus-, terapia- ja sosiaalihuollon avopalveluita hyvinvointialueille, Kelalle sekä yksityishenkilöille. 

Eläinalan osaamistani olen täydentänyt aiemmin eläintenkouluttajan perusopinnoilla, koirien anatomian- ja fysiologian opinnoilla, arkitottelevaisuusohjaajakoulutuksella. Olen lisäksi koirien diplomiravitsemusneuvoja (Dipl. KRN) ®, joka on PRH:n vahvistama ja rekisterisuojattu nimike.

Olen suorittanut palveluskoiraliiton eettisen koulutuksen sekä minulla on vastaavan koetoimitsijan pätevyys rally-tokossa. Olen eläinkouluttajakillan jäsen ja aktiivinen toimija paikallisessa koiraseurassa, jossa toimin mm. rally-toko jaoksen vastaavana sekä osallistun seuratoimintaan säännöllisesti. Pätevöitän osaamistani tällä hetkellä vielä eläintenkouluttajan ammattitutkintoon. 

Olen perehtynyt paljon eläinavusteisuuteen ja siihen, miten eläimet voivat olla tukena ihmisten kohtaamisissa. Koirani ovat ajoittain tärkeä osa asiakastyötäni: aidosti läsnä olevia, rehellisiä ja loistavia jäänmurtajia erityisesti haastavissa tilanteissa.

Uskon vahvasti siihen, että ihmisen ja eläimen hyvinvointi kulkevat käsi kädessä. Omistajan mielentila heijastuu väistämättä myös lemmikkiin – niin arjessa, vuorovaikutuksessa kuin yhteisissä suorituksissa.

Toisen työni kautta ohjaan ja tuen ihmisiä mm. tunnistamaan, ymmärtämään ja säätelemään omia tunne- ja vireystilojaan. Tämä työ on tehnyt hyvin näkyväksi sen, miten voimakkaasti ihmisen oma sisäinen tila vaikuttaa myös eläimen käyttäytymiseen ja tämän hyvinvointiin.

Kun ihminen oppii säätelemään omaa tunne- ja vireystilaansa, syntyy pohja tasapainoiselle vuorovaikutukselle – ja yhteiselle hyvinvoinnille. Kun omistaja voi hyvin, voi usein myös koira hyvin – ja toisinpäin. Siksi on äärimmäisen tärkeää pysähtyä tunnistamaan oma jaksaminen, vireystila- ja tunne-elämä – ja uskaltaa pyytää tukea silloin, kun sitä tarvitsee.

Eläimet ovat olleet tärkeä osa elämääni yli 20 vuotta. Aiemmin perheeseeni on kuulunut mm. palveluskoiria, joiden kanssa koulutus on ollut jossain määrin suoraviivaisempaa. Nykyisin seuraani ilahduttavat kaksi kääpiöpinseriä, Pimu ja Choko – pieniä, mutta suuria persoonia. Näiden tyttöjen ykkösprioriteettiin ei myöskään kuulu liika miellyttämisen halu.

Nämä koirat ovat opettaneet minulle pysähtymistä, luovuutta ja aivan uudenlaista tapaa kohdata ja miettiä koulutuksellisia metodeja uudelleen ja yhä uudelleen – vieläpä pienen koiran näkökulmasta. Olen yrittänyt rakentaa koulutusta pala palalta niin, että se oikeasti puhuttelee näitä yksilöitä ja tukee heidän pientä, mutta voimakasta persoonaansa. Se on vaatinut vähän enemmän pitkäjänteisyyttä, hetkittäin alkuun palaamista – ja ennen kaikkea paljon huumorintajua. Haasteista huolimatta (tai juuri niiden ansiosta) ollaan monessa asiassa päästy tavoitteisiin. 

Pimun kanssa kisaamme rally-tokon mestariluokassa, ja Choko tekee nousua alokasluokassa. Harrastuksiimme kuuluvat rallytokon lisäksi myös mm. agility, nosework ja uutena tulokkaana hoopers. Välillä kisaradat ovat muuttuneet haistelutantereiksi – korvat ovat unohtuneet kotiin, mutta nenä ollut sen sijaan mukana matkassa 😄 Kuitenkin nämä hetket ovat opettaneet paljon – myös huumorista, jota ilman tätä matkaa ei olisi jaksanut tehdä. Mutta vaikka tie ei aina ole ollut tasainen, on ollut valtavan palkitsevaa nähdä, miten pitkälle voi päästä, kun asioita tehdään ajatuksella ja annetaan niille aikaa. Usein juuri se työ, joka vaatii eniten, palkitsee myös eniten. Se side, joka syntyy, kun opetellaan yhdessä ja löydetään se yhteinen sävel, voi olla ihan erityisen vahva.